Viiden vuoden jälkeen on aikani NAVI-ryhmässä tullut päätökseen. Kun jätän tehtäväni puheenjohtajana, mieleni täyttää ennen kaikkea kiitollisuus. Olen saanut kantaa vastuuta, joka on ollut merkityksellistä ja ajoittain vaativaa. Olen toiminut NAVI:n johtoryhmässä neljä vuotta, joista kolme puheenjohtajana. Olen saanut viedä ryhmän toimintaa visioimaani suuntaan. Ennen kaikkea se, mitä olemme yhdessä saaneet aikaan ja miten olemme vahvistaneet nuorten ääntä kirkon päätöksenteossa, saa minussa aikaan suurta ylpeyttä koko ryhmästä.
Kuluneiden vuosien aikana olen saanut olla yhteensä kuudessa valiokuntakuulemisessa tulevaisuusvaliokunnassa, lakivaliokunnassa, käsikirjavaliokunnassa ja yleisvaliokunnassa aiheiden vaihtuessa aina avioliitosta virsikirjauudistukseen, tulevaisuusselonteosta kirkon nelivuotiskertomukseen sekä nuorten osallisuudesta seurakuntien päätöksentekoon. Nämä eivät olleet minun kuulemisiani, joissa kertoisin omia ajatuksiani, vaan sain kunnian edustaa laajemmin ikäluokkaani ja NAVI:a. Sain mahdollisuuksia avata näkökulmia nuorten kokemuksille, kysymyksille ja näkemyksille. Kokemusten välittäjänä, tiedon esittäjänä ja nuorten ajatusten tuojana ajattelen itse, että tulevaisuuden kirkkoa ei rakenneta aikuisten toimesta nuorille vaan yhdessä meidän kanssa.
Vuosiin on mahtunut lukuisia paneeleita ja esiintymisiä. Paneeleissa olen saanut oppia kuuntelemista ja puhumista. Usein dialogi on debattia arvokkaampaa, ja tätä meidän pitäisi kirkossakin hengellisenä arvoyhteisönä enemmän tehdä niin sisäisesti kuin avaten ovet keskusteluihin myös kaikille.
Työ NAVI:n strategian rakentamisen ja jalkautuksen parissa on näyttänyt minulle, kuinka pitkälle päästään, kun tähdätään yhteiseen suuntaan ryhmänä. Rakennetaan jotain, johon jokainen ryhmän jäsen voi tukeutua. Arvomme näkyvät niin kannanotoissamme kuin toiminnassamme. Toimimme yhdenvertaisuudesta, toivosta, nuorilähtöisyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta käsin. Tavoittelemme kestävää osallisuutta ja kirkkoa, jossa ehkäistään polarisaatiota käsittelemällä kunnioituksella yhteisiä asioita ylisukupolvisesti.
Olemme vieneet järjestöllisesti eteenpäin kahta verkkosivu-uudistusta ja lisänneet näkyvyyttä niin mediassa kuin suurtapahtumissakin. Muistan yhä jännityksen SuomiAreenan lavalla pari vuotta sitten, kun järjestimme NAVI ja Nuva -yhteistyöllä paneelikeskustelun. Keskustelussa sain mahdollisuuden keskustella itseäni viisaampien kanssa. Hauskimpia mediatilanteita on ollut syksyllä 2022, kun pääsin Ylen iltauutisiin kommentoimaan kirkkomme kastetilannetta, ja totesinkin siinä pienessä jännityksessä, että NAVI-ryhmä ajattelee, että kaste on hieno ja kannatettava asia! Ei ehkä vaikuttavin ulostulo, mutta näinhän se on.
Olen saanut olla mukana NAVI:n vaalikampanjoissa. Olemme testanneet uusia vaikuttamistapoja ja tuoneet nuorten äänen vahvemmin osaksi kirkon julkista keskustelua.
Tehtävään on sisältynyt myös perehtymistä laajoihin, ajankohtaisiin ja toisinaan kipeisiinkin teemoihin kuten:
- kirkon ja yhteiskunnan suhteeseen
- lähetystyön uudelleenmäärittelyyn
- hautaustoimeen
- virsikirjauudistukseen
- demokratian vahvistamiseen
- vaalitapoihin
- hyvään hallintoon
- työelämän murrokseen
- nuoriin luottamushenkilöihin
- kirkkoherrojen virkoihin
- nuorten vaikuttajaryhmiin
- ihmisten eri elämänvaiheisiin
- kirkon veto- ja pitovoimaan
- äänestämiseen
- yhdenvertaisuuden toteutumiseen hengellisessä elämässä
- valitsijayhdistyksiin
- millenniaalien kirkkoon
- avioliittoon
- ja kummiuden säädöksiin.
Tapahtumista tahdon nostaa erityisesti klassikkotapahtumat: kirkolliskokous kohtaa lapset ja nuoret -tapahtumat ja nuorten tulevaisuusseminaarit, Tutustuminen uusiin näkökulmiin ja asioihin on ollut minulle intohimo, ehkä jopa voisi sanoa, että osa kutsumustani.
Ehkä kaikkein rakkaimpana perintönä jää mieleeni Nuorten ääni kuuluviin -verkosto ja jo perinteeksi muodostunut kirkolliskokousten istuntoviikkojen keskiviikkoaamiainen tällä porukalla keskustellen.
Suurta kiitollisuutta kannan myös yhteistyötahoille: kirkollisille toimijoille, nuorisoalan verkostoille, hiippakuntien ja seurakuntien työntekijöille, kirkollisille järjestöille sekä kirkon luottamushenkilöille, joiden kanssa olen saanut keskustella, vaihtaa tilannekuvia ja etsiä ratkaisuja. Tätä työtä tehdään, jotta kirkko olisi turvallinen, yhdenvertainen, hengellinen ja avoin paikka kasvaa ja toimia nyt ja tulevaisuudessa.
Olen saanut viimeisen viiden vuoden aikana kehittää myös omaa kirkollista, yhteiskunnallista ja edunvalvonnallista identiteettiäni. Kirkolliskokous, NAVI-ryhmän toiminta ja tilanteet, joihin tämä tehtävä on minua vienyt, ovat olleet minulle intohimo, jossa unelmani kirkosta on saanut jäsentyä. Unelmoin vieläkin kirkosta, joka on yhtä aikaa globaali ja lokaali, yhdenvertainen ja läpinäkyvä, demokraattinen sekä rohkeasti ja turvallisesti hengellinen. Haaveilen kirkosta, joka asettuu heikomman puolelle ja rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Unohtamatta näkyä kirkosta, joka ei horju polarisaation pyörteissä, vaan tarttuu rakentavaan keskusteluun ja vahvistaa yhteisöä kiinnittymällä jaettuihin kokemuksiin, elämäntilanteisiin ja toivoon.
Vaikka puheenjohtajan tehtäväni päättyy NAVI-ryhmässä, sitoutumiseni kirkkoon ei pääty. En jätä kirkkoa, eikä tämä ole päätepiste. Kuten usein sanon: kirkko on minulle sekä rakas että välillä raskas, ja juuri siksi haluan olla edelleen sen käytettävissä siellä, missä minusta on hyötyä ja missä voin palvella. Olen valmiina jatkamaan yhteistä matkaa jossakin toisessa roolissa. Olen etuoikeutettu, että saan vielä ensi vuonna jatkaa koko evankelisluterilaisen kirkon strategian rakentamista osana ohjausryhmää. Tehtävä tuntuu vastuulliselta ja innostavalta.
Lopuksi vielä suuri kiitos. Kiitos kasvattijärjestölleni Lähetysseuralle, että sain 2020 lähteä edustajaksi NAVI-ryhmään. Kiitos jokaiselle navilaiselle, Lasten ja nuorten keskukselle sekä muille kirkon toimijoille. Kiitos luottamuksesta, kumppanuudesta, keskusteluista, eriävistä mielipiteistä, jaetuista matkoista ja siitä, että olette antaneet mahdollisuuden kasvaa. Kiitos, että olette uskoneet siihen, että nuorten ääni kuuluu ja että se kuuluu kirkossa jatkossakin.
Olen ylpeä siitä, mitä olemme tehneet. Ja olen iloinen siitä, mitä NAVI-ryhmänä yhdessä jatkatte seuraajani Eeliksen johdolla. Tulevaisuus on joka tapauksessa meidän!
