NAVI-ryhmä pitää kirkolliskokouksessa esillä ollutta virsikirjauudistusta tarpeettomana, sillä nykyinen virsikirja lisälehtineen on edelleen täysin kelpo teos.
Kirkolliskokous käsittelee tällä viikolla käsikirjavaliokunnan mietintöä virsikirjauudistuksesta ja uuden virsikirjan valmistelutyön käynnistämisestä. NAVI-ryhmä pitää uudistusta tarpeettomana ja ei kannata sen toteuttamista tässä hetkessä.Tähän on monia varteenotettavia syitä. Kiitämme kuitenkin valiokuntaa kutsusta kuulemiseen viime marraskuussa.
Seurakunnat ja koko Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat suurten säästöpaineiden alla. Tässä taloudellisessa tilanteessa kalliin virsikirjauudistuksen toteuttaminen ei ole mielestämme ensisijaista. Vaikka nykyinen virsikirja on ollut käytössä pian 40 vuotta, ei tämä aika pitkässä kirkon lauluperinteessä ole pitkä. Virsikirjan lisävihko on vasta täyttämässä 10 vuotta ja vasta alkanut vakiinnuttamaan itseään seurakuntalaisten luontevassa käytössä.
Uudistuksen toteuttaminen vie itsessään resursseja, ja uusien virsikirjojen tilaaminen on seurakunnille suuri menoerä. Uusien kirjojen hankkiminen on tämän lisäksi myös epäekologista. Monessa seurakunnassa nykyiset lisälehdillä varustetut virsikirjat ovat erinomaisessa kunnossa, ja uusien hankkiminen olisi käytännössä hyvän materiaalin haaskaamista. Käytössä olevassa virsikirjassa on vielä monille seurakuntalaisille paljon uutta laulettavaa ja tutustuttavaa. Toki ymmärrämme, että uudistuksen käynnistäminen tarkoittaisi uutta virsikirjaa noin 10 vuoden päästä, mutta näille resursseille olisi silti tässä ajassa tarvetta muualla kirkon kehittämisessä.
Nuoretkin haluavat laulaa virsiä
Virret näyttäytyvät tällä hetkellä vähitellen katoavana kansanperinteenä. Kouluissa virsien laulaminen on vähentynyt merkittäväksi ja monelle nuorelle tuttuja virsiä on aina vain vähemmän. Kuitenkaan nuorten halu laulaa virsiä ei ole vähentynyt. Kun nuoria haastateltiin käsikirjavaliokunnan toimesta liittyen uudistukseen, valiokunta sai vastaukseksi tiedon, että moni nuori mielellään laulaisi virsiä nuorten toiminnassa, mutta seurakunnissa nuoren seurakunnan veisukirja ja monet muut nuorille suunnatut laulukirjat ajavat virsien ohi yleensä työntekijöiden toimesta. Veisukirja ja muut laulukirjat ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa korvata kokonaan virsikirjaa musiikkielämässä.
Ryhmä näkee ongelmallisena, että seurakunnissa valtaosa toiminnasta halutaan suunnata jollekin spesifille ryhmälle; oli se sitten nuoret, vanhukset tai perheet, ja toivoisimmekin tämän rinnalle ikärajat ylittävää toimintaa. Monelle meistä tekisi hyvää olla tekemisissä laajemmin eri ikäisten seurakuntalaisten kanssa ja luoda suhteita muillekin elämän osa-alueille kuin omaan ikäluokkaan. Totuus on kuitenkin se, että sekä nuoret että vanhemmat voivat nauttia esimerkiksi uusista virsien sovituksista messuissa. Virsien historiallinen ja hengellinen viesti pysyy samana, soitetaanpa ne sitten perinteisillä urkusovituksilla tai bändin kanssa.
Virsikirjauudistuksen kohdalla olisi oleellisempaa pohtia uuden kirjan sijaan sitä, miten voisimme monipuolisemmin ja laajemmin käyttää jo käytössä olevaa virsikirjaa. Voisimmeko ennemmin pohtia uuden kirjan sijaan tuttujen ja vähän tuntemattomien virsien esille nostamista ja esimerkiksi virsisuositusten päivittämistä kirkkovuosikalenteriin. Seurakuntien murroksessa oleva toiminta ja virsiperinteen osaamisvaje ovat ymmärrettävä syy muutoksen haulle, mutta virsikirjan uudistaminen vaikuttaa ratkaisulta, jolla me emme vastaa todelliseen ongelmaan. Käsillä oleva ongelma ei ratkea uudella kirjalla, vaan sen syyt ovat musiikkikasvatuksessa ja toiminnan siiloutumisessa. Seurakuntia tulisi haastaa siinä, miten virsiä käytetään ja miten virret saadaan jälleen bängäämään!
