Kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan toimintaa. Hän valmistelee kokouksiin tulevia asioita, yleensä esittelee ne ja toimii kokouksissa puheenjohtajana. Näiden kolmen keskeisen roolin kasaaminen yhdelle henkilölle kuormittaa viranhaltijaa ja voi vaarantaa päätöksenteon laadun ja avoimuuden. Kolme erillistä roolia on jo liikaa samalle henkilölle. Roolien yhdistäminen ei ole linjassa hyvän hallinnon periaatteiden kanssa.
Kirkkoherroilla ei ole virkakausia, mutta heillä on kuitenkin äänioikeus kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston kokouksissa, mikä voi vääristää neljän vuoden välein järjestettävien seurakuntavaalien tulosten muodostamaa luottamushenkilöasetelmaa. Kun virka on vakituinen eikä mandaattia päivitetä säännöllisesti, uhkana on vallan henkilöityminen ja kirkollisen demokratian kaventuminen. Lähtökohtaisesti tämä asetelma on ongelmallinen ja kirkkoherran virka kaipaisi päivitystä.
Missään muussa julkishallinnollisissa organisaatiossa valmistelija ja esittelijä ei toimi kokousten puheenjohtajana. Hyvän hallinnon periaatteiden ja läpinäkyvyyden nimissä nämä roolit olisi tarkoituksenmukaista erottaa toisistaan. Jo nyt useat seurakunnat ovat ryhtyneet tähän. Esimerkiksi Oulunkylän seurakuntaneuvostossa Helsingissä vaaleilla valittu luottamushenkilö toimii kokousten puheenjohtajana, jolloin kirkkoherra keskittyy valmisteluun ja esittelyyn. Tämä käytäntö tukee tasapuolisempaa vallanjakoa ja selkeämpää vastuunjakoa.
Aikaisemmin mainitusta syystä kirkkoherran viran tulisi myös olla määräaikainen. Johtavassa asemassa olevan viranhaltijan luottamus tulisi arvioida ja uusia säännöllisin väliajoin. Tämä loisi mahdollisuuden palautteelle, toiminnan kehittämiselle ja uudenlaisten johtamisotteiden esiinmarssille. Kirkollinen demokratia myös toteutuisi tässä tilanteessa paremmin, kun johtava viranhaltija ei olisi samassa virassa eläkeikään asti.
Lisäksi viran määräaikaisuudella voi olla myönteisiä vaikutuksia kirkkoherran virkojen rekrytoitavuuteen. Vakituisen viran tarjoama elinikäinen sitoumus voi karkottaa potentiaalisia hakijoita, erityisesti nuorempia tai elämäntilanteeltaan joustavuutta arvostavia henkilöitä. Määräaikainen virka voi kuitenkin madaltaa kynnystä hakea, tarjota mahdollisuuden kokeilla johtotehtävää turvallisesti ja tehdä virasta houkuttelevamman myös niille, jotka eivät koe perinteistä kirkkoherra-roolia omakseen. Tällainen joustavampi malli voisi tarjota seurakunnille mahdollisuuden uusien näkökulmien ja toimintakulttuurien kehittymiseen.
