Suomen evankelisluterilainen kirkko tarvitsee lähetystyön uudelleenmäärittelyn. Uudelleenmäärittelyllä tarkoitan institutionaalista uudistusta enkä raamatullista määrittelyä. Raamatun antama tehtävä on meille selkeä. On tunnistettava ja käsiteltävä tunkkaisia ja vääristyneitä mielikuvia sekä kolonialistisia rakenteita sensitiivisesti, jotta voimme edetä oikeudenmukaisemmin ja läpinäkyvämmin kohti 2020-luvun globaalin maailman tarpeita. Tämä tarkoittaa muun muassa valtasuhteiden tiedostamista, päätöksenteon omistajuuden pohtimista ja toiminnan jatkuvaa arviointia sen varmistamiseksi, ettei kirkon toiminta vahvista eriarvoisuutta. Maailma tarvitsee toivon läpileikkaamaa lähetystyötä ja kristittyjen globaalia yhteisöä.
Eriarvoisuus lisääntyy, taloudellinen epätasa-arvo syvenee, pakolaisuus, sodat, ilmastonmuutos ja ihmisoikeuksien heikkeneminen haastavat tulevaisuususkoa ja ihmisarvoista elämää kaikkialla. Toivottomuus ja pelko värittävät arkea ympäri maailmaa. Näihin monimutkaisiin ongelmiin vastataksemme tarvitsemme kirkon globaalin työn aktiivista osallistumista, erityisesti nykytilanteessa, jossa kirkon yhteiskunnallinen vastuu tulee luultavimmin lisääntymään.
Lähetystyön uusi normi rakentuu tekojen kautta
Tunnistan, että lähetystyön historian taakka aiheuttaa ainakin itsessäni ajoittain häpeää. Monet lähetysjärjestöt ovat viime vuosikymmeninä uudistaneet toimintatapojaan ja tehneet paljon työtä dekolonisaation eteen. Yleinen mielikuva lähetystyöstä on tästä huolimatta usein vinoutunut. Järjestelmämme tarvitsee kokonaisvaltaisen kasvojenkohotuksen siten, ettei lähetystyön määrittely jää yksittäisten toimijoiden harteille. Moderni, aito ja kumppanuusperustainen työ on rohkeaa ja kokonaisvaltaista. Vastavuoroisuus kirkkojen välillä, aito yhteys vertaisina ja rauhaa rakentava yhteisö on oltava tavoitteenamme globaalisti, jotta elämme Jeesuksen opetuksen mukaisesti.
Olen oppinut lähetystyöstä valtavasti uusia näkökulmia edesmenneeltä ystävältäni ja mentoriltani. Oman pohdiskelun jatkuessa olen entistä varmempi, että kirkon yhteiskunnallinen sekä globaali tehtävä tulevat tulevaisuudessa yhä tärkeämmiksi mutta samalla vaikeammiksi. Jokaisen kristityn ja siten myös jokaisen seurakunnan ja kirkon tehtävänä on toteuttaa lähetyskäskyä. Emme voi taloudellisista ja organisatorisista murroksista huolimatta väistää tätä vastuuta. Suomessa talouden ja kirkon rakenteiden muuttuessa, meidän on erityisen tärkeää pitää kiinni ihmisoikeuksista, evankeliumista ja globaalista näkökulmasta. Kirkon tulee ottaa aktiivisesti takaisin lähetystehtävänsä, joka korostaa ihmisarvoa, levittää evankeliumia ja edistää oikeudenmukaisuutta globaalissa maailmassa.
Resurssien vähentyessä helppo tie olisi lähteä leikkaamaan globaalista työstä ja kehityksestä. Kuitenkin tällaisten ajatusten noustessa mieleen, pitää muistaa, että lähetystyö ei vain ota, se myös antaa. Uudelleenmääritellyssä lähetystyössä evankeliumi ei katoa, vaan evankeliointi on vastavuoroista. Mekin voimme ja meidän tarvitsee oppia uutta vastavuoroisen työn äärellä.
Haavekuvissamme lähetystyön tulee olla lempeän arvopohjaista, läpinäkyvää ja sen tulee perustua aitoon dialogiin ja toimintaan. Franciscus Assisilainen kerrotaan sanoneen “Preach the Gospel at all times and, if necessary, use words”. Oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa edistävä työ puhuu puolestaan, kun toimimme maailmassa Kristuksen käsinä ja jalkoina. Evankeliumin sanomaan kuuluu tekojen tärkeys sanojen rinnalla. Tämän takia lähetystyön uusi normi rakentuu sanojen lisäksi myös aina tekojen kautta. Näin meitä kehotetaan lähetyskäskyssäkin – “menkää ja tehkää”.
Olemme yksilöinä osa maailmanlaajuista kristittyjen kudelmaa. Tällainen aito ja samaan aikaan kuvitteellinen yhteys globaaliin maailmaan tekee uskosta, Jeesuksen opetuksista ja elämästä kristittynä toivorikasta. Ikäluokkaani pohtiessa inspiroidun siitä, miten oikeudenmukaisuudentunto ja Jeesuksen opetukset ajavat meitä muuttamaan maailmaa. Globaali maailma on täynnä samanlaisia nuoria. Inspiroivaa ja innostavaa on, että saamme olla osa jotain suurempaa. Ihmisyys on universaalia, ja voimme tähän nojaten oppia toinen toisiltamme.
Globaali kirkko on Kristuksen ruumis
Paavali on opettanut, että seurakunta on Kristuksen ruumis (1.Kor. 12:27), jossa jokaisella on erilaisia tehtäviä ja lahjoja. Haastan Sinua ajattelemaan samoin globaalista kirkosta. Voimme yhdessä pohtia, onko yhtä väärin jättää tekemättä globaalisti kuin oman seurakunnan tasolla. Matteuksen evankeliumin sanat muistuttavat meitä vastuustamme: ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt. 25:45) Näiden sanojen mukaisesti kirkon ja kaikkien meidän kristittyjen tehtävänä on globaalisti ehkäistä eriarvoisuutta ja ulkopuolisuutta yhteiskunnista, kirkosta ja lähiyhteisöistä.
Globaali kirkko luo toivoa, rauhaa ja onnistuneen kehityksen kokemuksia silloin, kun työtä tehdään kumppanuuden ja oikeudenmukaisuuden hengessä. Emme voi sulkeutua sisäänpäin ja jäädä paremman maailman rakentamisesta sivuun. Tarvitsemme lähetystyötä, joka rikkoo maantieteellisiä rajoja ja sosiaalisia lokeroita. Tarvitsemme lähetystyötä, joka vahvistaa ihmisten välisiä yhteyksiä maailmanlaajuisesti. Näin kirkko voi aidosti toteuttaa perustehtäväänsä ja olla välineenä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman rakentamisessa.
Päämääränä meillä pitää olla kirkko, joka elää Kristuksen ruumiina koko maailmassa. Päämääränä meillä pitää olla lähetystyön uudelleenmäärittelyssä lähetys, joka ei toisinna menneisyyden vääryyksiä. Päämääränä meillä pitää olla lähetys, joka on globaali liike, joka uudistaa tätä maailmaa kohti rauhaa, ihmisarvon kunnioittamista ja rakkautta.
Teksti: Ilona Untamala, NAVI-ryhmän puheenjohtaja
