NAVI toteutti marras-joulukuussa 2021 hengellisyyttä koskevan kyselyn kirkon nuorille aikuisille ja tulokset olivat masentavaa luettavaa. Vähintään kuukausittain seurakunnan toimintaan osallistuvien määrä oli pudonnut kolmanneksella koronapandemian aikana. Neljännes koki hengellisyytensä pandemian aikana heikentyneen, viidesosa oli kokenut hengellistä yksinäisyyttä ja yli 41% koki kaipuuta seurakuntayhteyteen. On varmasti niin, että vastaajaksi päätyi todennäköisemmin kirkossa valmiiksi hyvin aktiivisia nuoria aikuisia, mutta tämä ei olennaisesti muuta tulosten maalaamaa kuvaa: Pandemia-aika on ratkaisevasti heikentänyt nuorten aikuisten mahdollisuuksia hengellisen elämän harjoittamiseen. Voidaan puhua jopa puutostilasta.
Nuorten aikuisten hengellisyys
Kysyttäessä hengellisyyden harjoittamisen tapoja pandemiaa edeltäneenä aikana nousivat kärkisijoille muista erilleen Hengellisen musiikin kuuntelu ja Rukous. Kolmannella sijalla yleisyydessä oli Uskonasioiden pohtiminen ja vasta tämän jälkeen listalle nousivat seurakunnan organisoituun toimintaan kuuluvat Jumalanpalvelukset sekä Leirit. Nuorten aikuisten hengellisen todellisuuden voidaan katsoa siis jo ennen pandemiaa keskittyneen henkilökohtaisiin spiritualiteetin harjoittamisen muotoihin. Tämä piirre on varmasti vahvistunut rajoitusten sulkiessa organisoidun toiminnan mahdollisuuksia. Siitä, miten asiat ovat, ei kuitenkaan voida päätellä miten niiden tulisi olla. Ovatko kirkkomme nuoret aikuiset tyytyväisiä tähän henkilökohtaisen hengellisyyden ensisijaisuuteen?
Paikka iskeä
Ei, eivät he näytä olevan. Kuten jo todettua, viidennes vastaajista on kokenut hengellistä yksinäisyyttä sekä yhteisöllisyyden kaipuuta ja jopa 41% kaipaa seurakuntayhteyttä. Nuoret aikuiset siis aktiivisesti kaipaavat sitä, että Jumalaa saa etsiä yhteisössä ja oletettavasti myös tahtovat siis olla osallisia siitä, mitä tällaisella yhteisöllä on tarjota.
Olen ollut paljon yksinäisempi hengellisyyteni kanssa. […] Rukoilen ja luen Raamattua kyllä itsekseni mutta kaipaan paljon muiden kristittyjen seuraa ja jakamista.
Tässä, jos jossakin, on seurakunnilla paikka iskeä! Nuoria aikuisia ei tarvitse erikseen maanitella paikalle, vaan heillä on aktiivinen halu osallistua. Paikallisesti jäävät mietittäväksi ne ravinteet, joilla tähän hengelliseen puutostilaan vastataan.
Nuoria aikuisia ei tarvitse erikseen maanitella paikalle, vaan heillä on aktiivinen halu osallistua.
Työkaluja tarjolla
Kysyimme nuorilta aikuisilta myös ideoita näiksi ravinteiksi. Vastauksista nousivat monet tutut seurakunnan toiminnan muodot: jumalanpalvelukset, vapaaehtoistehtävät, musiikkitapahtumat, leirit ja yleinen vapaamuotoinen kokoontuminen. Olennaista ei kuitenkaan varmasti ole se, että näitä ylipäätään on, vaan se, millaista toiminnasta luodaan. Esimerkiksi edellä mainittu hengellisyyden henkilökohtainen ulottuvuus ja ihmisen oma pohdinta vaikuttavat olevan monille nuorille aikuisille tärkeitä ja siksi niitä kannattaa fasilitoida. Eräs vastaaja kuvaa kaipaamaansa hengellisyyden harjoittamisen muotoa:
Pohdiskelevaa, syvällistä ja sellaista, joka ottaa elämän synkät puolet vakavasti. Kirkko tarjoaa paljon positiivisuutta ja esim. hartaussisältöä sosiaalisen median kautta, mutta kaipaisin yhteisöä, jossa voisi aidosti ja älyllisesti keskustella vaikeista asioista ilman positiivisuuden taakkaa.
Tämä tilaisuus saada nuoret aikuiset eläväksi osaksi yhteisöä menee hukkaan, mikäli emme ymmärrä sitä tosiseikkaa, että ikäryhmällä on kyky ja tarve vaikuttaa itse oman toimintansa sisältöön ja toteutukseen. Tämä tieto ja nämä ihmiset ovat resurssi, jonka voi ohjata palvelemaan toinen toisiaan ja koko seurakuntaa. Vastaajan idea nuorten aikuisten huomioimiseksi seurakunnassa:
Nuoria aikuisia voitaisiin kuulla. Heiltä voitaisiin tiedustella, millaista toimintaa he kaipaavat. Nuoret aikuiset ovat usein itse ohjautuvia, joten joskus se mitä kaivataan on vain tieto siitä, että on jokin paikka mihin kokoontua.
Todellisuudessa nuoret aikuiset ovat uskomattoman varioiva joukko, josta löytyy tuoreita perheellisiä, opiskelijoita, vanhoja isosia ja ennen kaikkea paljon niitä, jotka eivät kuulu mihinkään lueteltuun taustaan.
Tässä tekstissä on puhuttu nuorista aikuisista yhtenä ikäryhmänä. Heitä ei kuitenkaan voida ajatella yhtenä monoliittisena massana, joka suuntautuu kokonaisuutena johonkin asiaan. Todellisuudessa nuoret aikuiset ovat uskomattoman varioiva joukko, josta löytyy tuoreita perheellisiä, opiskelijoita, vanhoja isosia ja ennen kaikkea paljon niitä, jotka eivät kuulu mihinkään lueteltuun taustaan. Näin varioivan joukon puutostiloista osaavat tarkasti kertoa vain he yksilöinä itse.
Lisätietoja:
Jussi Luoma, NAVI-ryhmän puheenjohtaja, jussi.m.luoma@gmail.com
Ville ”Lexa ” Lehonmaa, NAVI-ryhmän 2. varapuheenjohtaja, v.lehonmaa@gmail.com
