Täl vai tois puol jokkee
Tämä sanonta kuullaan usein puhuttaessa Turusta, mutta sitä voi soveltaa moneen muuhunkin kaupunkiin. Esimerkiksi Joensuussa yhtymän seurakuntien välinen raja menee Pielisjoessa keskustan alueella. Helsingissä tämä muutos näkyy joissain tapauksissa jopa kadun toiselle puolelle muuttaessa.
Kirkolliskokouksessa on tällä viikolla käsittelyssä Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston aloite siitä, että perustelluista syystä seurakunnan jäsen voisi säilyttää jäsenyytensä muuttaessaan seurakuntayhtymän sisällä. Esimerkiksi on nostettu tilanne, jossa seurakunnan jäsen on valittu seurakunnan luottamushenkilöksi, ja haluaa hoitaa luottamustehtävänsä loppuun.
Niin ikään Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuusto on esittänyt kirkolliskokoukselle aloitteen luottamushenkilön vaalikelpoisuuden säilymisestä seurakuntayhtymän sisällä muutettaessa. Muutaman korttelin muutto voi tarkoittaa aktiivisen ja motivoituneen luottamushenkilön toimen loppumista.
Omaksi koettu seurakunta
Haluamme nostaa yhdeksi esimerkiksi nuoret, jotka muuttavat kaupunginosasta toiseen eri elämäntilanteiden muutosten johdosta kenties muita ryhmiä enemmän. Heidän kohdalla seurakuntayhteys saattaa katketa jopa kokonaan seurakunnan vaihtuessa muuton seurauksena.
Yhteisön merkitys ihmiselle on suuri. Ihmisen suhde seurakuntaan rakentuu paljon muustakin kuin vain asuinpaikasta. Monen aktiivisesti seurakuntaan osallistuvan nuoren suhde seurakuntaan rakentuu ystävyyssuhteiden, vapaaehtoistoiminnan, luottamustoimien, hengellisen kasvun ja yhteisen palvelun kautta. Nämä siteet eivät välttämättä katkea osoitteen vaihtuessa toiseen kaupunginosaan.
Nuorisobarometrit ovat jo vuosia indikoineet sitä, että nuoret kaipaavat pysyvyyttä sekä yhteisöjä, joissa heillä on turvallista ja hyvä olla. Seurakuntarajoja ylitetään nyt jo toiminnassa eikä ketään onneksi käännytetä kirkon ovelta pois siksi, että on muuttanut toiselle puolelle jokea.
Toisaalta aktiivisesti nuorten vaikuttajaryhmässä toiminut nuori saattaa joutua muuton seurauksena luopumaan luottamustoimestaan sillä hänen osoitteensa seurakuntayhtymän sisällä muuttuu. On myös tapauksia, joissa seurakunnan toiminnan kokee omakseen, vaikka kuuluu yhtymän sisällä toiseen seurakuntaan. Nuorten vaikuttajaryhmien kohdalla tämä kuitenkin kariutuu, koska pääset nuorten vaikuttajaryhmään vain omassa seurakunnassasi.
Seurakuntavaalien konteksti
Seurakuntavaaleissa ehdokkaiden keski-ikä on 57-vuotta. Tänä vuonna nuorten ehdokkaiden määrä seurakunnissa on kasvanut huomattavasti. Olisi surullista nähdä, että nuoruuteen kuuluvien nivelvaiheiden vuoksi, toivottavasti sankoin joukoin valitut nuoret luottamushenkilöt joutuisivat luopumaan tehtävistään.
Jos nuori tai nuori aikuinen uskoo muuttavansa seuraavan neljän vuoden sisällä, voi tulevaisuuden suunnittelu nykyiselle asuinalueelle olla rajallista. Ehdolle lähteminen seurakuntavaaleissa saattaa tuntua jo lähtökohtaisesti luovuttamiselta, jos tietää, ettei voi hoitaa luottamustoimeaan kunnialla loppuun. Taustalla näkyy suorituskeskeinen yhteiskunta, jossa tämän kaltainen vastuun siirtäminen nähdään epäonnistumisena.
NAVI-ryhmän näkökulmasta tässä ei ole kuitenkaan kyse vain nuorille suunnatusta erityisoikeudesta. Kyse on siitä, ovatko osallistumisen mahdollisuudet ja ehdot tosiasiallisesti yhdenvertaiset eri elämäntilanteissa oleville ihmisille.
Vastuuseen kasvaminen ja osallisuuden jatkuvuus
On myös tärkeä tunnistaa, että luottamustehtävät kirkossa ovat tärkeitä paikkoja oppia vaikuttamisesta, päätöksenteosta ja vastuunkannosta. Ne eivät ole vain osa hallinnollista himmeliä, vaan osa sitä prosessia jossa kirkon vaikuttajat kasvavat kantamaan vastuuta.
Luottamushenkilön osaaminen ja osallisuus rakentuu askel askeleelta. Luottamushenkilön toimikausi on syystäkin neljän vuoden mittainen – tässä ajassa ehtii oppia esimerkiksi päätöksenteon kulun ja syventyä seurakunnan eri toimintoihin. Kun tämä oppimisprosessi katkeaa esimerkiksi postinumeron vaihtumisen vuoksi, menetetään sekä osaamista että sitoutumista.
Tämä rakenteellinen ongelma voidaan nähdä myös laajempana demokratian haasteena. Jos olemassa olevat rakenteet aiheuttavat sen, että tietyt ikäryhmät putoavat järjestelmällisesti muita useammin pois päätöksenteosta, syntyy heille kokemus siitä ettei päätöksenteko ole heitä varten. Näemme tässä selkeän rakenteellisen ongelman, jota keskustelussa olevat aloitteet voisivat viedä oikeaan suuntaan.
Seurakuntabyrokratia ei saa tulla esteeksi nuorten vaikuttamisen polulla.
